16.11.2015
Sama auto, sama suunta ainoana erona istumapaikka ja sijainti. 500 kilometriä korkeammalla kun aiemmassa kirjoituksessa. Ajetaan parhaillaan hautausmaan ohi. Sankarihaudat pistivät silmään. Herkist kovemmankin karjun. Sankarihaudat, elokuvat talvi- ja jatkosodasta parhaimpana esimerkkinä tuntematon sotilas. Jotenkin aina vaan rupeaa miettimään sitä, että mitä jos tilanne menee siihen että oikeasti tarvitsee tosta ottaa kovat piippuun, ja lähteä piippalakkeja tähtäilemään. Tässä lämpimässä autossa istuskellessani ja energiajuomaa nautiskellessani kumminkin päällimmäisenä mielessä on seuraavat kaksi viikkoa. Mitä tästäkään tulee on varmaan ensimmäisenä kysymyksenä. Itselläni roikkuu tällä hetkellä oppilasjohtajan hihanauha kädessä. Ei perkele. Tämän ja huomisen päivän minun pitäisi tätä apinalaumaa johtaa. Mitä siitäkään tulee. Tällä matikkapäällä. Huolestuttaa. Noh sen miettiminen ei nyt ole vielä ajankohtaista. Nyt nautiskelen tästä rauhasta ja komeista maisemista matkan varrella